keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Aika blog-,blog-, bloggaamisen..

Sanotaan, että syksy on elämässä uuden aloittamisen aikaa. Jotkut innostuvat kesän jälkeen uusista harrastuksista, onnekkaat aloittavat uudessa unelmatyössään ja toiset vain päättävät kääntää elämässään uuden ja paremman lehden. Monia syksy inspiroi uudistamaan kotia ja vaatekaappia tai vaikkapa ulkonäköä. Kesän jälkeen syksyyn halutaan astella jollakin tavoin uudet eväät saappaissa. Kaiken uuden ja ihanan lisäksi syksy tarkoittaa useimmille meistä myös paluuta arkeen ja sen rutiineihin. Ehkäpä tämä onkin syy siihen, miksi sanat syksy ja uusi kulkevat usein käsi kädessä. Arjessa vain yksinkertaisesti jaksaa paremmin, kun jokin asia on eri tavalla kuin ennen. On ihanaa huomata, kuinka pienet asiat voivat tehdä onnelliseksi.

Tänään on virallisesti syksyn ensimmäinen päivä. Sen vuoksi on aika tehdä jotain uutta. Oman blogin avaaminen on asia, jota olen kaavaillut jo pitkään, mutten ole päässyt tuumasta toimeen. Suurin jarruttava tekijä on ollut aiheen keksimisen vaikeus. Mistä minulla olisi jotain sanottavaa? Tänään sen sitten yhtäkkiä hampaita pestessäni (tai toisen puoliskoni sanoja lainaten, legoja tiskatessani) hoksasin, että olen tehnyt blogin avaamisesta itselleni aivan turhan vaikeaa. Mitään erikoista teemaa ei tarvita, kun palaa blogin idean juurille ja alkaa kirjoittaa nettipäiväkirjaa omasta elämästä. Mikäpä helpompaa, kuin kirjoittaa siitä, mikä oman navan ympärillä pyörii sekä siitä, missä oma napa kulloinkin pyörii.

Tästä se siis lähtee. C'est La Vie ala Mirja.

1 kommentti:

  1. Totta puhut "prinsessani" syksystä. Ehkäpä on myös kyse selviytymisestä arkeen. Pimeät loppusyksyn päivät lähestyvät joskus jopa pelottavasti. Monet kärsivät kaamosmasennuksesta yms. Kaikenmoiset harrastukset alkavat; uudet ja vanhat. Niiden avulla aika rientää ja päästään helpommin kevään puolelle, jolloin valo alkaa pilkistämään ja ihmisten mielet kääntyvät jo uuden kesän odotteluun.
    By the way: mukavasti alkoi tämä sinun blogisi. Pari ulos päässyttä naurunhörähdystä todistaa myös sen, että tylsää ei tekstiä luettaessa ollut. T. mamitsu

    VastaaPoista