Pitkästä aikaa on taas aikaa päivittää blogiakin. Noh, ihan ekaksi piti sitten vähän värkkäillä bloggerilla ja gimpillä, ja tadaa..tässä on tulos. Uusi hieno ja keväisen raikas ulkoasu, kun vanha alkoi jo toden teolla kyllästyttää. Maaliskuu on jo pitkällä ja kauan odotettu kevät päivä päivältä lähempänä, ihanaa. Talvi onkin koko vuoden tylsintä aikaa. Sitä huomaa itsestäkin, kuinka auringonpaiste tuo kummasti lisäenergiaa kiireisen arjen keskelle. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon, että vaikka koulussa on viime aikoina ollut yhtä hullunmyllyä, niin olen silti kaivanut jostain aikaa siivota keittiön ja makuuhuoneen kaappeja. Niin ja odotan jopa oikein innolla, että pääsen pesemään pikkuneidin kivasti nuoleskelemia ikkunoita ja laittamaan tammikuusta asti kaapissa lojuneet uudet upeat Vallilat vanhojen tilalle, kunhan kelit lämpenevät vielä sen verran, ettei tarvitse toppatakki päällä puunata.
Pikkuneidistäkin on kivaa, kun kevät tulee ja lumet sulavat. Agilitykin on päässyt taas kunnolla käyntiin, kun pakkaset ovat hellittäneet ja hallissa on tarennut treenailla. Täytyy kyllä sanoa, että neidistä on tullut jo aika etevä tuossa touhussa, kun siltä sujuvat hienosti jo useamman esteen sarjat ja vaikeammat käännöksetkin. Fiksuna epelinä neiti on taiteillut esteet oikein muutaman kerran jopa silloin, kun ohjaaja on sählännyt. Supernopeaa sheltturaa kun ei ole maailman helpoin ohjata, kun pitää tietää tarkalleen, mitä tehdä, jotta olisi koiraa käännöksissä edes sadasosasekunnin edellä. Täytyy myöntää, että ajoittain on ollut myös hieman koordinaatiovaikeuksia kaiken maailman valssien, takaaleikkausten ja persjättöjen suhteen. Paimenkoirana pikkuneidillä on myös tapana seurata tosi tarkkaan, mitä ohjaaja tekee, joten ihan varmasti se kiertää putken väärinpäin, jos ohjaa kädellä vähänkin vinoon. Mutta kiva on ollut hallilla treenailla kerran viikossa ja tarkoituksena olisi käydä harjoittelemassa keväämmällä ja kesällä itsenäisestikin, kunhan kouluhommat saa ensin alta pois.
Eilen suuntasimme myös pitkästä aikaa mätsäriin, joka taisikin olla tämän vuoden ensimmäinen tällä seudulla, kun kaksi- ja nelijalkaisia oli paikan päällä oikein urakalla. Pienissä koirissakin kisasi peräti 33 sessulia. Koko hommaan tuhraantuihin kaikkine odotteluineen aikaa yli kolme tuntia. Ehdimme tehdä neidin kanssa kolme pientä lenkkiäkin kehien etenemistä odotellessa ja silti jäi aikaa vielä palella seisoskellessa. Senna suoriutui omasta vuorostaan oikein mallikkaasti, vaikka sen kehässä välillä esittämistä liikkeistä (kentän nuuskuttelu, pari ilopomppua, istuminen seisomisen sijaan jne.) huomasikin, että näyttelytouhuja ei ole ehditty viime aikoina harjoitella yhtään. Tästä huolimatta Senna sai oikein kivan arvostelun, kun tuomari arvioi neidin luonteen erinomaiseksi ja esiintymisen hyväksi ja yhteistyöstäkin saimme arvosanan erinomainen. Liikkuminen kehässä kaipasi sitten odotettavastikin tuomarin mukaan lisää harjoitusta, minkä vuoksi meidän oli tyytyminen siniseen nauhaan punaisen mennessä harmaalle puudelille, joka esiintyi kehässä melkeinpä ammattilaisen elkein. Sinisten kehässä pikkuneiti esiintyi sitten jo oikein hienosti ja paransi selkeästi liikkumistaan. Paikalla seistessäänkin nakkiherkkujen syöminen vei voiton, vaikka viereinen koira heittäytyi yhtäkkiä tosi häijyksi ja agressiiviseksi. Taso oli kaikkinensa tosi kova, niin emme tällä kertaa sijoittuneet kehässämme neljän parhaan joukkoon, mutta eipä se oikeastaan jäänyt harmittamaan mätsäri kun meni kaikkinensa oikein mallikkaasti. Tästä on hyvä jatkaa kohti suunnitelmissa olevaa Tampereen toukokuista kv-näyttelyä.
