torstai 9. syyskuuta 2010

Pettymyksiä jatko1-kurssilla

Jyväskylää ovat kyllä viime päivinä hellineet lähes kesäisen lämpimät ilmat ja elo on ollut mitä mahtavinta karvaisen pikkuneidin kanssa ulkoillessa. Eilen meidän kuukauden odotus agilityharrastuksen jatkumisen suhteen loppui, kun jatko1-kurssi starttasi käyntiin. Harmi vain, että samalla loppui hetkeksi myös hyvä mieli. En tiedä, mihin olivat kouluttajatyttöjen hyvät käytöstavat unohtuneet, kun ensimmäisenä treeneihin tullessamme tokaistiin töykeästi, että "kaivappas esiin heti maksukuitti, että olet varmasti maksusi maksanut ja samoin myös koirasi rokoituskortti tänne heti tarkastettavaksi". Onhan se tietysti hyvä, että uusi harrastaja tuo lisää rahaa seuralle ja etteivät piskitkään ole koinsyömiä, mutta jotain rajaa nyt sentään. Olisi ollut kyllä ihan ensimmäiseksi kiva kuulla, että tervetuloa kurssille mukaan.
Varsinainen treenitouhukin oli ensimmäisellä kerralla tosi kamalaa. Ensinnäkin hallissa oli yhtäaikaa isojen hurttien jatko2-kurssi, missä nämä innoissaan pitivät koko ajan sellaista meteliä, että meidän ryhmän pikkupiskeillä meni kyllä aika lailla pasmat sekaisin. Onhan se koirillekin aina jännää mennä uuteen paikkaan ja vielä sellaista touhuamaan, missä pitäisi kovasti keskittyä. Ymmärrän kyllä sen, että harjoitusryhmiä on paljon ja tiloja harjoittelemiseen vähän, mutta silti tällainen tilanne oli kyllä aika hankala. Pitää vain toivoa, että koirulit tottuvat moiseen.
Olisin myös toivonut, että varsinaista treeniaikaa olisi ollut enemmän, kun nyt puolestatoista tunnista itse harjoitteluun kului ehkä 15 min ja loppuaika odotettiin taas omaa vuoroa, kun itsenäisesti ei saanut tehdä mitään esteitä. Meidän neidin kohdalla odottelu kyllä kostautuu, kun omalla vuorolla tulee sitten koiran innoissaan tehtyä kaikki "tuplaforssella". Tästä huolimatta Senna suoritti kyllä hypyn+putken, kepit ja a-esteen upeasti :) Ainoastaan rengasta, joka oli aika vanha ja rämisevä, se jostain syystä pelkäsi, vaikka sen kanssa ei ole koskaan aikaisemmin ollut mitään ongelmaa. Vähän aikaa piti sitä kyllä namin avulla houkutella, ennen kuin suostui hyppäämään läpi.
Lelunhan voisi toki ottaa treeneihin mukaan ja touhuta sen kanssa, kun on muiden vuoro harjoitella, mutta kun tämä vielä tooosi pentumainen pikkuneiti tuppaa olemaan vähän liiankin noiden lelujensa perään, niin en sitten tiedä, onko se hyvä ratkaisu. Jos alan kaivamaan frisbeetä repusta, niin karvatollerohan juoksee saman tien sitä hakemaan, ennen kuin ehdin sitä edes heittää. Niin, että "Hei vaan, saanen esittäytyä: Olen väsymättömän aktiivinen sheltti, rakastan leluja ja niiden perässä juoksemista, joten eiköhän unohdeta nämä sirkustemput ja aleta leikkimään. Oon heti messissä."
Oli myös vähän hankala harjoitella, kun kaikki jo alkeiskurssilla toimiviksi osoittautuneet käskysanat pitäisi muka laittaa uusiksi tämän kouluttajan mukaan. Mitä järkeä siinä on? Jos koira tottelee kontakteissa hienosti käskyä paikka, mutta unohtaa koko pysähtymisen sanalla seis, niin millähän logiikalla olisi hyvä käyttää jälkimmäistä sanaa, kysyn vaan. Eri seuran järjestämällä alkeiskurssilla, jossa oli kuitenkin vetäjät samasta seurasta kuin em. kurssilla, sanottiin, että touhussa kannattaa käyttää niitä käskysanoja, joiden kanssa ohjaajan ja koiran yhteistyö parhaiten toimii. Kuulostaa järkevältä, mutta ei se vissiin olekaan sitä, mikäli on tähän kouluttajaan luottaminen. Niin, ja eikö homma mene vähän hankalaksi, jos koiralle huutelee yhtäkkiä jotain ihan muuta kuin, mihin se tottunut. Senna ainakin heittää saman tien takaisin katseen, "että älä nyt viitti, aloitetaan jo ihan oikeesti, jooko?".
Olinkin ensimmäisen treenikerran jälkeen kotiin tullessani tosi pettynyt ja huonoilla fiiliksillä. Ajattelin jo, että parempi kun heitetään koko kurssi roskikseen ja aletaan harjoittelemaan lajia itsenäisesti. Päätin sitten kuitenkin lähettää pikaisesti palautetta kouluttajille, että ekalla kerralla mättäsi moni asia ja pahasti, joten vähän skarppausta peliin, ettei koko kurssi olisi ihan p*******ä, kiitos! Juujuu, juuri näin fiksuja sanoja palautteessani viljelin ;)
Tytöiltä tulikin onneksi ihan asiallisia kommentteja. Eiköhän me ensi viikollakin lähdetä samaiselle kurssille agilityilemään, niin saa ohjaajakin opastusta siihen, mihin suuntaan ja millä kädellä kulloinkin huidotaan. Selvää on ainakin se, että yhtään syvemmältä eivät treenit voisi enää olla, joten tie vie takuulla ylöspäin.
Että valivalivali nyt tällä kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti