Poor professor Higgins and wouldn't it be lovely.. AKA ihana, ihana My Fair Lady. Kukapa ei rakastaisi tätä musikaalia. Audrey Hepburnin tähdittämän elokuvaversion olen nähnyt jo useita kertoja ja aina se vain on yhtä ihana ja elämyksellinen. Siksipä oli upeaa suunnistaa äidin kanssa perjantai-illan piristykseksi katsomaan tämän musikaalin teatteriversiota ja täytyy kyllä sanoa, että etukäteen opiskelijan kukkarolle kalliilta tuntunut lippu oli kyllä jokaisen sentin arvoinen.Teatterin iso sali oli tupaten täynnä ja siitäpä johtuen mattimyöhäisille oli tarjolla joko paikat eturivistä tai ihan salin perältä. Noh, kahdelle pätkälle, (jotka muuten edellisenä iltana meinasivat hukkua Laajavuoren kylpylän mahtipontisiin hierontapärskeisiin), valinta paikkojen suhteen oli hyvin helppo. Loppujen lopuksi musikaali olikin aika upea elämys metrin etäisyydeltä katsottuna ja kävipähän nuori Freddiekin vieressäni istahtamassa ja kyselemässä, että "onko Elizaa näkynyt". Isä Dolittle ja muut juoppolallit puolestaan tarjosivat makeita nauruja useampaankin otteeseen ja olipa onni, että heillä oli jatkuvasti "lykky mukana". Koreografia ja puvustus olivat myös huolella suunnitellut. Kun kaikkien pääosanesittäjien rooli- ja laulusuorituksetkin olivat onnistuneita, ei katsojalle jäänyt juurikaan mahdollisuuksia valivalille. Hyvä niin ja näitä lisää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti