Niin se aika vaan kuluu ja kevät on jo pitkällä täällä Keski-Suomessa ja edellisestä postauksestakin on jo kuukausi aikaa. Tänä vuonna pääsiäistä ja lomaa saikin odotella verrattain pitkälle, kun ensi viikonloppuna juhlitaan jo sitten vappua. Mikä parasta, kouluhommat alkavat olla yhtä tenttiä, esseetä ja ryhmätyötä vaille valmiit, joten enää pari viikkoa puristusta jäljellä. Sittenpä omalla kohdallani koittaa jo kesäloma, vaikka kesä kuluukin tosi tiiviisti töiden parissa. Pidemmistä lomareissuista ei kyllä tarvitse haaveilla ennen syksyä, mutta toivotaan kotimaahan vähintäänkin yhtä upeaa kesää kuin viime vuonna. Tutuille siis tiedoksi, että tervetuloa vain tänne Jyskylään lomailemaan, täällä ollaan :)No mutta sepä kesästä, palataanpa tähän päivään. Pääsiäisen kunniaksi koulusta on siis ollut lomaa jo reilun viikon verran ja päivät ovat kyllä olleet toinen toistaan lämpimämpiä. Parina viime päivänä ilmassa on ollut melkeinpä kesän tuntua. Ihanaa, näitä lisää. Saimme pääsiäiseksi pitkästä aikaa vieraitakin, kun äitini porhalsi pohjoisesta vierailulle. Viime näkemästä olikin jo aikaa, joulua kun vietettiin yhdessä jo kuukausia sitten. Pitkäperjantaina nautimme hyvästä pääsiäisruuasta ja suuntasimme illan päälle Jyväsjärveä kiertävälle kauniille rantaraitille reippailemaan. Aurinkoisessa ja lämpimässä säässä ulkoilu oli sen verran uuvuttavaa, että niin nelijalkaiset koiraystävämme kuin kaksijalkaisetkin olivat enemmän tai vähemmän reporankana päivän jälkeen. Pikkuneitikin meni heti lenkin jälkeen varaamaan petistä parhaan paikan ja nukkui tapansa mukaan vakioasennossaan oikein levällään jalat kohti kattoa. Näin meillä aina :)
Lauantaina suuntasimme sitten Jussin, äitin ja siskon kanssa kohti Ähtäriä ja eläinpuistoa. Paikka on kyllä tosi kiva ja eläinten touhuja hauska katsella. Kuten keväällä saattaa odottaakin, puistossa oli myös eläinvauvoja, kun villisiolla oli söpöjä raidallisia pikkupossuja. Sika-aitauksen kohdalla sai myös päivän parhaat naurut, kun eräs viisas pikkupoika yhdisti sikalan hajun näppärästi jonnekin menneisyyden kokemukseensa ja tokaisi toruvasti, että "älä piereskele, pappa". Tämä, jos mikä oli tilannekomiikkaa parhaimmillaan, enkä meinannut millään pystyä lopettamaan nauramista.Ähtärin parasta antia tarjoavat kyllä joka kerta eläinpuiston karhuperhe, jotka silmin nähden nauttivat yleisön huomiosta ja mielellään esittelevät osaamiaan temppuja sekä poseeravat ja hymyilevät aina kameroille. Äitikarhu esitteli muun muassa maan kuuluja joogaustaitojaan sekä innostui pariin otteeseen kiipeämään puunrunkoa pitkin huipulle pällistelemään. Uskomatonta, että iso karhunlyllerö voi kiivetä niin ketterästi ja nopeasti ohutta puunkarahkaa pitkin. Pelkästään nämä showkarhut ovat Ähtärin reissun arvoisia. Eläinpuiston jälkeen poikkesimme vielä lähellä sijaitsevassa Tuurissa, mistä mukaan tarttui meidän talouden osalta tällä kertaa vain neljä paria kenkiä. Yllätys, yllätys voisi joku minut hyvin tunteva tokaista :)
Sunnuntaina suuntasimme sitten äidin ja tyttärien kesken ulos syömään uuteen kreikkalais-italialaiseen ravintolaan, minkä jälkeen äiti lähtikin jo ajelemaan takaisin kotia kohti. Illalla korkkasin sitten rullaluistelukauden tälle vuodelle, kun suurimmat hiekat on viimein saatu puhdistettua kaduilta.
Tänään aamulla puolestaan suuntasimme ensimmäistä kertaa itsenäisesti hallille harjoittelemaan, kun ohjattu vuoro on illalta pääsiäispyhän vuoksi peruttu. Täytyy kyllä sanoa, että Senna oli jälleen taitavampi kuin koskaan aiemmin. Kehitystä todellakin tapahtuu joka viikko, vaikka olemme treenailleet vain kerran viikossa. Viime viikolla esim. kontaktit osuivat paikalleen ehkä joka toinen kerta, kun taas tänään ne napsahtivat paikalleen joka ikinen kerta. Unissaan lienee noitakin juttuja harjoitellut, kun ne niin hienosti sujuivat. Olen kyllä tosi ylpeä Sennasta noiden kontaktien suhteen, ne kun ovat olleet pikkuneidille tosi vaikeita oppia, kun ne vaativat vähän enemmän malttia. Muutenkaan minkään esteen kanssa ei ollut tänään ongelmia, vaikka radalla oli kuuluisa peikkokin eli musta putki, joka on parina viime viikkona ollut pikkuneidin mielestä melkeinpä ylitsepääsemättömän ällöttävä kapistus, vaikka pieni putkihulluus Sennassa muuten elääkin. Sain peräti tuhannen yrityksen jälkeen ladattua pari videonpätkää tämän päivän agilityilystä, mikä ei meinannut ensin millään onnistua, vaikka muutin videoiden tiedostotyyppiäkin oikeanlaiseksi. Editoimaan en sitten enää jaksanut alkaa, joten videoiden laadusta tai alun tää kuvaa nyt -tokaisuista ei kannata välittää. Sen sijaan suosittelen keskittymään olennaiseen eli Sennaan :)
