Tytsyt Tampereella

Kuten otsikkokin kertoo, suunnistimme viikko sitten Sennan toiseen näyttelyyn tällä kertaa kahdestaan ja vieläpä junalla. Aamujuna kohti naapurikaupunkia lähti puoli seitsemältä ja pahan tapani mukaan aikataulu meni tosi tiukille, kun olimme asemalla ehkäpä kaksi minuuttia ennen lähtöä. Töissä saamani nimitys Minuutti-Mirja ei todellakaan liene tuulesta temmattu. No mutta onneksi ehdimme junaan, joka olikin pikkuneidille ihan uusi tuttavuus ja vähän sitä aluksi jännitti, että mikäs tämä juttu nyt on. Matka meni kuitenkin hyvin ja nopeasti ja perillä Tampereella nappasimme sitten paikallisbussin ja suuntasimme kohti näyttelyareenaa eli Pirkkahallia. Olimme paikalla tosi hyvissä ajoin, joten ehdimme kiertämään sekä hallin että shelttien kehän muutamaan otteeseen ennen kuin näyttelypäivä starttasi käyntiin. Ostokset ja tuliaisetkin ehdin ostaa jo heti päivän aluksi.

Shelttejä oli taas ilmoittautunut mukaan suuri joukko, yli kahdeksankymmentä. Näyttelypäivä etenikin sitten tosi hitaasti, kun norjalainen tuomari Helge Lie arvioi jokaisen nelijalkaisen hyvin perusteellisesti ja mittasi lähes kaikilta jopa korkeuden pöydällä. Päivä meinasi käydä kyllä tosi pitkäksi, kun jouduimme odottamaan narttujen avoimen luokan alkamista noin viisi tuntia. Pitkän odottelun jälkeen Senna suoriutui kuitenkin omasta esiintymisestään kerrassaan upeasti, mistä olin kyllä superiloinen. Pikkuneiti kuunteli ohjeita hienosti, seisoi nätisti sekä maassa että päydällä eikä kertaakaan nuuskutellut kehää. Way to go, Senna :) Ainoaksi harmiksemme Sennan hieno esiintyminen ei tällä kertaa tullut palkituksiksi, tuomari kun tykkäsi enemmän siroista ja kapeampikasvoisista shelteistä. Lisäksi Senna ei hänen mielestään ollut ilmeeltään tarpeeksi shelttimäinen. Jouduimme sitten tyytymään keltaiseen nauhaan ja arvosanaan hyvä, mutta emme suinkaan olleet ainoita, sillä tuomarilla oli tiukka linja ja hän jakoikin kolmea eri arvosanaa melko tasaiseen tahtiin kaikissa shelttien luokissa. Sennan arvostelu sinänsä oli kyllä ihan kiva ja monipuolinen ja sisälsi enemmän kehuja kuin moitteita.

"Kaksivuotias vahva soopelinarttu, jolla on hieman vahva pää. Hyvät silmät ja korvat. Hyväksyttävä ilme. Hyvä niska ja ylälinja. Hieman pitkä runko. Hyvä luusto ja hyvät kulmaukset. Hyvin laskeutuva olkalinja. Hyvä luonne. Hyvin rakentunut sivusta, mutta hieman pitkä edestä."

Turkista ei arvostelussa ihme kyllä ollut mitään mainintaa, kun pikkuneiti esiintyi kyllä, jos ei nyt ihan bikineissä niin vähintäänkin uimapuvussa, niin paljon se on karvaa pudottanut. Sennan korkeudeksi tuomari mittasi 36,5 cm, mikä onkin oikein hyvä koko. Mutta tuomarin mielipiteellehän ei mahda mitään, ja ainoa mihin voi itse vaikuttaa on koiran esiintyminen, mikä oli Sennalta loistavaa, joten kaiken kaikkiaan näyttelypäivästä jäi oikein hyvä mieli. Ehkäpä me vielä joskus saamme arvosanaksi ERI, kun näyttelyesiintyminen on kerta kunnossa. Jää nähtäväksi. Seuraavaksi näyttelykoitokseksi suunnittelin pikkuneidille Saarijärven elokuista näyttelyä se, kun sijaitsisi tuossa ihan lyhyen ajomatkan päässä. Mutta katsotaan nyt, mitä kaikkea ehdimme kesän aikana tekemään. Jos on keskimmäisessä kuvassa yksi väsynyt matkustaja näyttelytouhun ja kesäisen lämpimän päivän uuvuttamana, niin tuon viimeisen kuvan kohdalla en malta kyllä olla kirjoittamatta, että siinä mahtavat mennä pikkuneidin omat terveiset tuomarille :)

Näyttelytouhun lomassa pikkuneiti pääsi lisäksi osallistumaan hauskaan koiraformulakisaan, jossa ideana oli syödä mutkittelevan radan muotoon laitetuista ruokakipoista herkut mahdollisimman nopeasti. Noh, yllätys yllätys, tämän kisan neiti kyllä handlasi ja sai oikein kakkospalkinnon eli uuden lelun ja lisää herkkuja kotiin vietäväksi. Samaisessa paikassa pääsi kokeilemaan myös sessulien aktivointipelejä. Noh, koiraformulan jälkeen lähdimme kävelemään kohti näyttelykehää, kun yhtäkkiä huomasin, että pikkuneiti oli kuin ihmeen kaupalla päässyt luikahtamaan pois näyttelynarusta. Jotenkin arvelin heti, että neiti löytyy varmasti sieltä, missä on herkkuja tarjolla, ja kappas vaan siellähän se oli, pelejä pelaamassa. Että joo, osataan meillä velmuillakin :)