maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pääsiäisenä tapahtunutta

Niin se aika vaan kuluu ja kevät on jo pitkällä täällä Keski-Suomessa ja edellisestä postauksestakin on jo kuukausi aikaa. Tänä vuonna pääsiäistä ja lomaa saikin odotella verrattain pitkälle, kun ensi viikonloppuna juhlitaan jo sitten vappua. Mikä parasta, kouluhommat alkavat olla yhtä tenttiä, esseetä ja ryhmätyötä vaille valmiit, joten enää pari viikkoa puristusta jäljellä. Sittenpä omalla kohdallani koittaa jo kesäloma, vaikka kesä kuluukin tosi tiiviisti töiden parissa. Pidemmistä lomareissuista ei kyllä tarvitse haaveilla ennen syksyä, mutta toivotaan kotimaahan vähintäänkin yhtä upeaa kesää kuin viime vuonna. Tutuille siis tiedoksi, että tervetuloa vain tänne Jyskylään lomailemaan, täällä ollaan :)

No mutta sepä kesästä, palataanpa tähän päivään. Pääsiäisen kunniaksi koulusta on siis ollut lomaa jo reilun viikon verran ja päivät ovat kyllä olleet toinen toistaan lämpimämpiä. Parina viime päivänä ilmassa on ollut melkeinpä kesän tuntua. Ihanaa, näitä lisää. Saimme pääsiäiseksi pitkästä aikaa vieraitakin, kun äitini porhalsi pohjoisesta vierailulle. Viime näkemästä olikin jo aikaa, joulua kun vietettiin yhdessä jo kuukausia sitten. Pitkäperjantaina nautimme hyvästä pääsiäisruuasta ja suuntasimme illan päälle Jyväsjärveä kiertävälle kauniille rantaraitille reippailemaan. Aurinkoisessa ja lämpimässä säässä ulkoilu oli sen verran uuvuttavaa, että niin nelijalkaiset koiraystävämme kuin kaksijalkaisetkin olivat enemmän tai vähemmän reporankana päivän jälkeen. Pikkuneitikin meni heti lenkin jälkeen varaamaan petistä parhaan paikan ja nukkui tapansa mukaan vakioasennossaan oikein levällään jalat kohti kattoa. Näin meillä aina :)

Lauantaina suuntasimme sitten Jussin, äitin ja siskon kanssa kohti Ähtäriä ja eläinpuistoa. Paikka on kyllä tosi kiva ja eläinten touhuja hauska katsella. Kuten keväällä saattaa odottaakin, puistossa oli myös eläinvauvoja, kun villisiolla oli söpöjä raidallisia pikkupossuja. Sika-aitauksen kohdalla sai myös päivän parhaat naurut, kun eräs viisas pikkupoika yhdisti sikalan hajun näppärästi jonnekin menneisyyden kokemukseensa ja tokaisi toruvasti, että "älä piereskele, pappa". Tämä, jos mikä oli tilannekomiikkaa parhaimmillaan, enkä meinannut millään pystyä lopettamaan nauramista.

Ähtärin parasta antia tarjoavat kyllä joka kerta eläinpuiston karhuperhe, jotka silmin nähden nauttivat yleisön huomiosta ja mielellään esittelevät osaamiaan temppuja sekä poseeravat ja hymyilevät aina kameroille. Äitikarhu esitteli muun muassa maan kuuluja joogaustaitojaan sekä innostui pariin otteeseen kiipeämään puunrunkoa pitkin huipulle pällistelemään. Uskomatonta, että iso karhunlyllerö voi kiivetä niin ketterästi ja nopeasti ohutta puunkarahkaa pitkin. Pelkästään nämä showkarhut ovat Ähtärin reissun arvoisia. Eläinpuiston jälkeen poikkesimme vielä lähellä sijaitsevassa Tuurissa, mistä mukaan tarttui meidän talouden osalta tällä kertaa vain neljä paria kenkiä. Yllätys, yllätys voisi joku minut hyvin tunteva tokaista :)
Sunnuntaina suuntasimme sitten äidin ja tyttärien kesken ulos syömään uuteen kreikkalais-italialaiseen ravintolaan, minkä jälkeen äiti lähtikin jo ajelemaan takaisin kotia kohti. Illalla korkkasin sitten rullaluistelukauden tälle vuodelle, kun suurimmat hiekat on viimein saatu puhdistettua kaduilta.

Tänään aamulla puolestaan suuntasimme ensimmäistä kertaa itsenäisesti hallille harjoittelemaan, kun ohjattu vuoro on illalta pääsiäispyhän vuoksi peruttu. Täytyy kyllä sanoa, että Senna oli jälleen taitavampi kuin koskaan aiemmin. Kehitystä todellakin tapahtuu joka viikko, vaikka olemme treenailleet vain kerran viikossa. Viime viikolla esim. kontaktit osuivat paikalleen ehkä joka toinen kerta, kun taas tänään ne napsahtivat paikalleen joka ikinen kerta. Unissaan lienee noitakin juttuja harjoitellut, kun ne niin hienosti sujuivat. Olen kyllä tosi ylpeä Sennasta noiden kontaktien suhteen, ne kun ovat olleet pikkuneidille tosi vaikeita oppia, kun ne vaativat vähän enemmän malttia. Muutenkaan minkään esteen kanssa ei ollut tänään ongelmia, vaikka radalla oli kuuluisa peikkokin eli musta putki, joka on parina viime viikkona ollut pikkuneidin mielestä melkeinpä ylitsepääsemättömän ällöttävä kapistus, vaikka pieni putkihulluus Sennassa muuten elääkin. Sain peräti tuhannen yrityksen jälkeen ladattua pari videonpätkää tämän päivän agilityilystä, mikä ei meinannut ensin millään onnistua, vaikka muutin videoiden tiedostotyyppiäkin oikeanlaiseksi. Editoimaan en sitten enää jaksanut alkaa, joten videoiden laadusta tai alun tää kuvaa nyt -tokaisuista ei kannata välittää. Sen sijaan suosittelen keskittymään olennaiseen eli Sennaan :)





video


video

2 kommenttia:

  1. Olipa ihana lukea Sennan ja myös sinunkin kuulumisiasi! :) On se kiva, kun sulla on tämä blogi, niin voi seurata Sennan elämää täältä noin 360 kilometrin päästä.

    Olen kyllä tosi iloinen, että olette innostuneet tosissanne agilitysta! Kylläpä hemmoittelit minua oikein kunnolla, kun julkaisit kaksi videotakin :) Kohtahan siitä on jo vuosi, kun Sennaa näin viimeksi, joten oli kiva nähdä siitä liikkuvaa kuvaa. Opiskelut ja työt varmasti pitävät teidät melko tiiviisti siellä Jyväskylässä, mutta ehkä kesällä näemme. Eihän sitä tiedä, mihin minä päin Suomea itse matkaan Astan ja Sofin kanssa :) Senna näyttää olevan taitava agilitykoira. Keinukin meni niin hienosti! Hyvä, että se tekee sen rauhallisesti. Joskus on saanut sydän kurkussa katsoa, kun joku koira juoksee sen täyttä vauhtia ja hyppää reunalta alas, ennen kuin keinulauta on laskeutunut maahan. Lentokeinu siis :) Jotkut taas ei millään uskalla tulla puolta väliä pidemmälle.

    Kepitkin sujuivat hyvin! Ootteko opetelleet ne noin ohjureiden kanssa? Tapoja opettaa keppejä on niin monia ja eri kouluttajat suosittelevat eri tapoja. Sofille olen opettanut kepit vinokepeillä eli aluksi on ollut suora kuja, jota on vähitellen kavennettu. Sofille on ainakin ollut hidas oppia vinokepeillä. Voi olla, että ohjureita käyttämällä olisi oppinut nopeammin. Me päästiinkin Sofin kanssa kesäksi taas agilityryhmään. Yhdeksän kuukauden tauon jälkeen pitäisi osata valssit, persjätöt sun muut kuviot. Innolla odottelen treenejä. Saa nähdä, miten hyvin Sofi on unohtanut. Onneksi itsellä on melko tuoreessa muistissa ainakin valssit, kun pentukurssilla treenattiin niitä Astan kanssa. Ootteko vielä kokeilleet suorilla kepeillä tai ohjureiden kanssa 12 keppiä? On tietenkin hyvä, että ottaa varman päälle, ennen kuin siirtyy eteenpäin. Virheiden korjaaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin alusta asti opettaminen oikein.

    Se huono puoli tässä vain on, etten saa upottaa kättäni Sennan pehmeään turkkiin ja rapsuttaa sitä. Niinpä tyydyn lähettämään virtuaaliset rapsutukset Sennalle! :)

    VastaaPoista
  2. Alkeiskurssilla teimme Sennan kanssa keppejä ihan suoriltaan makupalan avulla, mutta sitten jatkokurssilla otimme nuo ohjurit mukaan harjoitteluun, jotta pääsen ohjaajana Sennasta hieman irralleen ja että Senna oppisi suorittamaan kepit tuolla pomppivalla liikkeellä sekä hakemaan ensimmäinen väli oikein itse kuten kuuluu. Kehitys keppien suhteen onkin ollut huima erityisesti tällä jatko2-kurssilla, kun radoista on tullut pidempiä ja vauhtiakin tätä myöten lisää. Olemme myös menneet ohjureilla täyttä 12-kepin sarjaa ja yhdistäneet sitä myös esim. hyppyyn, mikä on sujunut Sennalta tosi hyvin. Välillä olen myös poistanut pari ohjuria keskeltä, ja sekin on sujunut hyvin parin harjoittelukerran jälkeen. Toki Senna tarvitsee tällöin enemmän tukea multa ohjaajana. Mutta kaiken kaikkiaan suurin kehitys on tullut meidän yhteistyössä, kun Senna on alkanut kuuntelemaan mun ohjeita keskittyneemmin ja ottanut rusina-aivot myös mukaan harjoitteluun :)

    Agility on kyllä kivaa tekemistä oman karvakamun kanssa ja parasta musta siinä on seurata, kuinka koira tykkää ja haluaa näyttää ohjaajalleen, että kuinka hyvin se temput osaa. Oli kyllä tosi kiva kuulla myös kurssimme vetäjän sanovan, että hän uskoo, että Sennasta tulee tosi taitava ja nopea agilitykoira. Jee, meihin siis uskotaan :) Katsotaan nyt milloin rohkenemme mennä möllikisoihin, kun jotenkin sitä on sen verran kilpaurheilija vieläkin, että haluaa mennä kisoihin vain onnistumaan. JATilla on omat kisat kerran kuussa, joten katsotaan josko kesällä jo leikkimielellä kokeiltaisiin kisaamista.

    Ensi viikonloppuna menemmekin sitten pitkästä aikaa näyttelykehään, joten pitänee taas kaivaa näyttelynaru esille harjoittelua varten. Tietystihän Senna on taas lähestyvän kesän kunniaksi vaihtanut bikinimalliin, mutta tilanne oli ehkä vielä pahempi marraskuun näyttelyssä ja saimme silti EH:n. Turkki ei siis näytä olevan kaikki kaikessa, joten jännityksellä odotamme, miten nyt käy. Itse toivon, että Senna jättäisi kehän nuuskuttelun vähän vähemmälle, niin saisimme liikkumiseen lisää eleganssia kuten herra tuomari viimeksi toivoi :)

    VastaaPoista