Blogi on elänyt melkoista hiljaiseloa jo pian kaksi kuukautta, ja monestakin syystä. Ensinnäkin joulunalusaika oli melkoista hässäkkää työ- ja koulukiireiden takia ja joulunaikakin meni yhdessä hujauksessa lapsuusmaisemissa lomaillessa. Paluu arkeen tammikuussa kävi sitten nopeasti ja aika onkin taas rientänyt, kun jo helmikuun alkua elellään. Toiseksi oikeastaan mitään ihmeempiä ei myöskään ole tapahtunut, josta olisi viitsinyt tänne kirjoitella.Viime viikonloppuna päätimme sitten vaihtaa vähän vapaalle ja suuntasimme taas Lehmonkärjen maisemiin mökkireissulle. Jep jep, samaan paikkaan ja vieläpä samaan mökkiin kuin marraskuussakin. Seura sentään oli osittain eriä, kun Juhan sisko lähti sattumien summan kautta meidän matkaan. Ilmojen puolesta reissu oli mitä mahtavin, kun aurinko päätti helliä meitä ulkoilijoita peräti kahtena päivänä ja pakkastakaan ei ollut juuri yhtään. Mikäpäs siinä sitten lumikenkäillessä ja paljun lämpimästä vedestä ja ihanista hierovista poreista nauttiessa. Ennen mökille lähtöä kävin ostamassa meille vielä supermakeet euron liukurit, joita sitten oli pakko päästä myös testaamaan. Auts, mä en kyllä tajua, miten pikkulapset pystyy näillä laskemaan ilman mustelmia takamuksessa. Sen verran hauskaa mäenlasku kyllä taas piiitkästä aikaa oli, että meidän piti heti maanantaina käydä ostamassa kunnon pulkka ja pyöreä ufoliukuri ja suunnata uudestaan mäenlaskuun. Kyllä sitä pitääkin olla lapsellinen. Nyt meiltä löytyy sitten varastosta kunnon arsenaali mäenlaskutarvikkeita, joita milloin lie tulee käytettyä seuraavan kerran. Kallista rattikelkkaa ei sentään menty ostamaan, huh.
Pikkuneitikään ei olisi voinut olla mökillä enää enempää tohkeissaan, vaikka reppana luuli, että liukuri on sama asia kuin frisbee, joka unohtui lähtökiireessä kotiin. Karvapalleroon nimittäin iski viime kesänä aivan älytön frisbeehulluus, joka ei ole kyllä osoittanut laantumisen merkkejä, vaikka näin talvella olemme sitä tosi harvakseltaan neidille heitelleet. Marraskuussa frisbee oli mökillä matkassa, joten kaitpa ressukalle oli jäänyt mieleen, että jes, reissu+mökki=frisbee. Tällä kertaa piti sitten tyytyä noutamaan keppiä, vaikka kelpasihan tuokin aktiviteetiksi yhtä lailla.
Noh, ensi viikolla meillä alkaakin sitten taas agilityily, joten pikkuneitikin saa taas vähän vaihtelua lenkkeilyyn. Uudeksi vuodeksi agilityharjoittelu uusiutui uuden hallin myötä sen verran, että kaikilla on mahdollisuus ohjatun treenikerran lisäksi harjoitella myös itsenäisesti silloin, kun hallissa on vapaata. Tämä mahdollisuus näkyykin sitten myös suoraan treenimaksussa, joten täytyy varmaan yrittää löytää aikaa silloin tällöin itsenäiseenkin harjoitteluun. Mutta palataanpa agikuulumisiin sitten tuonnempana. Lauantaina onkin pikkuneidin spesiaalipäivä, kun tämä ihanuus täyttää jo kaksi vuotta. Senna on kyllä ollut mitä mahtavin hauveli valloittavan luonteensa vuoksi. Ihananpaa koiraa emme olisi kyllä voineet toivoa. Hyvä Senna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti