sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Match Show takana, näyttely edessä

Vietimme tänään meille hyvin poikkeuksellista sunnuntaipäivää, kun suuntasimme koko porukan voimin Eläintenpäivän tapahtuman yhteydessä pidettyyn match showhun. Paikan päällä jo ilmoittautumisjonon pituus osoitti, että emme suinkaan olleet ainoita koiranomistajia, joille pieni näyttelyharjoittelu oli paikallaan. Aika paljon lounaispuistoon oli kerääntynyt myös uteliaita sivusta seuraajia. Tiedossa oli siis koiraenergiaa ja väentungosta. Ensimmäisinä vierekkäisissä kehissä esiintyivät pennut ja junior handlerit, mikä olikin tosi hyvä, niin sain vähän vinkkiä siitä, kuinka mätsäri ylipäätänsä etenee. Ensikertalaiselle tämä tuli kyllä tosi tarpeeseen, niin tiesin sitten itsekin, kuinka kehässä tulee toimia. Pentuja oli ilmoittautunut mätsäriin tosi paljon, joten aika kauan jouduttiin odottelemaan omaa vuoroamme. Paksusta vaatekerroksesta huolimatta vähän meinasi kyllä tulla vilu seisoskellessa, kun tänään sattui oikein sopivasti olemaan koko syksyn kylmin päivä. Miten ihmeessä sitä taas tarkenee, kun talvi ja pakkaset taas tulevat. Jokatapauksessa pikkuneidistä täytyy kyllä sanoa, että käyttäytyminen oli koko mätsärin ajan superhienoa. Olin aivan yllättynyt siitä, kuinka tyynen rauhallisena koiruli katseli ympärilleen ja odotteli omaa vuoroaan. Ehkäpä neiti oli jopa hieman hämillään, että mikäs ihmeen happeninki se tämä oikein on, eikä tainnut aluksi oikein tietääkään, mitä tuleman pitää.

Kahden ensimmäisen kehän päätyttyä oli vihdoin pienten, keskikokoisten ja isojen koirien vuoro esiintyä yhtä aikaa rinnakkaisissa kehissä. Juuri, kun tuli meidän vuoro astella kehään, niin eiköhän aurinko päättänyt mennä piiloon ja taivaalta alkoi sataa rakeita. Jepjep, koiratapahtuman kunniaksi koiranilma, olkaa hyvä. Siinä vaiheessa ajattelin, että joo tattista vaan, eihän tässä muutenkaan yhtään kylmä ole yli tunnin odottelun jälkeen. Homma kuitenkin jatkui ja ensin tuomari tarkkaili kaikkien pienten koirien liikkumista yhtä aikaa, jonka jälkeen tarkemmat arvioinnit hän teki pari koiraa kerrallaan. Pikkuneiti liikkui oikein nätisti ja viehkeästi ja esiintyi pöydälläkin ilokseni oikein edukseen. Aivan lopussa se päätti kuitenkin istahtaa pepulleen, mutta pysyi kuitenkin tosi rauhallisena, joten ei huolta. Paikallaan seisominen erityisesti maan tasossa tuottaakin karvaturrille vielä eniten vaikeuksia, kun neiti aina niin mielellään laittaisi takapuolen kenttään. Pari kertaa jouduin neidin asentoa sitten korjaamaan. Näyttelynarukin vaatii vielä lisää totuttelua, kun reppanaa meinaa se välillä vähän yskittää, vaikkei naru liian tiukalla olekaan. Lenkillähän ja agilityssä pidämme aina valjaita, joten ei ihme, että naru kaulan ympärillä tuntuu omituiselta. Pitääkin nyt alkaa käyttää enemmän pantaa pikkulenkeillä. Vika siis omistajissa, mutta onneksi helposti korjattavissa :)
Pariarvioinnissa meidän kanssa yhtä aikaa esiintyi sattumalta toinen sheltti ja tuomari pohtikin jonkin aikaa kummalle antaa punaisen ja kummalle sinisen nauhan. Harmiksemme kokemus voitti tällä kertaa nuoruuden innon ja meidän oli tyytyminen siniseen nauhaan. Lopuksi esiinnyimme sitten sinisten kehässä, minkä pikkuneiti hoitikin oikein mallikkaasti. Iloksemme ja yllätykseksemme emme saaneetkaan vain kiitoksia osallistumisesta vaan oikein päheän ruusukkeen viidennen sijan kunniaksi. Sinisten voitto meni komealle shelttiherralle, joten sheltturathan hoitivat homman oikein hienosti.
Tuomarin kommentit meidän esiintymisestä kuuluivat suurin piirtein näin:
"Erinomaisesti lähestyttävä ja hienosti esiintyvä sheltti. Erinomaisesti esitetty."

Ei huonosti täysin noviiseilta, vai mitä? Kyllä me nyt kehdataan lähteä oikeille näyttelyareenoille esiintymään. Yhdessä mätsärissä voisimme ehkä vielä käydä, jos vain suinkin ehdimme ja ilma pysyttelee vielä plussan puolella. Handleri kun ei ole vielä valmis pakkasessa seisoskeluun.

2 kommenttia:

  1. Voi miten kiva, että pääsitte osallistumaan match showhon :) Itsekin tuli joskus aikoinaan niissä laukattua paljonkin, mutta nyt en oo käynyt yli vuoteen. Monesti vuoroa onkin odoteltu vesisateessa ja varpaat ja sormet jäässä, mutta hyvää harjoitustahan niissä saa. Sinäkin sait varmasti lisävarmuutta Sennan esittämiseen ja Sennakin sai tottua koirapaljouteen. Sille teki myös hyvää saada esiintymiskokemusta. Nyt te molemmat tiedätte, miten toimia sitten virallisessa koitoksessa. Saittepa te kannustavat kommentit tuomarilta. Ja voi miten hienon ruusukkeen Senna sai! Olipa kiva nähdä myös kuvia. Sennalla vaikuttaa olevan hyvä turkki.

    VastaaPoista
  2. Juu, Sennan turkki on vielä ihan kohtuullisen tuuhea, vaikka se on viime aikoina pudottanut tosi paljon karvaa. Karvaa alkoi lähteä muutama viikko sitten, kun pesin Sennan. Ennen tätä Sennalla oli aivan upea turkki, mutta se rapsutteli kovasti itseään, joten "liikakarva" ilmeisesti kutitti sitä tosi paljon. Pesun jälkeen rapsuttelu sitten loppuikin heti. Nyt jännään sitä, kuinka bikinimallissa neiti aikoo esiintyä marraskuun näyttelyssä :)

    VastaaPoista